Kaipuu omassa omistuksessa olevasta asuinpaikasta vaivasi kuitenkin Intoa edelleen huvilatilasta luovuttuaan. Lohjanjärven ympäristön luonto kiehtoi häntä, ja siellä hän vieraili, sekä asui välillä ystäviensä kesäasunnoissa muutamana talvena.
Vuonna 1905 I. K. Inha myi kaksi vuotta aiemmin ostamansa Karjalohjan Heponiemen tilan (n. 10,5 ha) tuttavalleen Juhana Ennolalle (1873 – 1914) ja tämän Hildi (1854 – 1929) vaimolle. Juhana Ennola oli Intolle tuttu Uudesta Suomettaresta, jossa Ennola (ent. Enlund vuoteen 1906 asti) ) toimi talousjohtajana.
I.K. Inhan Jalassaaren tilan Kotiniemi, joka kurkottaa Kivessalmeen. Kuva I. K. Inha 1916
Loppuvuodesta 1914 Into kirjoitti kirjessä veljelleen Väinölle Hämeenkoskelle:
”Hommailen yhä taloani. Paikka olisi tiedossa Lohjan Jalassaarella, hyvin viehättävä luontokappale ja pari tynnörinalaa peltoakin, jossa voin kasvattaa puistoksveja ja kyökkikasveja. Viimemainitut ovat totisesti elämän perusta, jos mieli tulla vähemmällä liharuoalla toimeen. Saanenko sitten rahoja niin paljon kuin tarvitsen. Maa ei mielestäni ole kallis, 400 mk hehtaari, 800 mk pellosta samalta alalta, ja erikseen 5 tuumaa vahvemmista puista. Minusta tuntuu, että sen kaupan voin huoletta tehdä vaikkapa velaksikin.”
Lohjan Jalassaari oli tuttu Inhalle jo Jalavien ajalta. Ahtialan tilalla asui Inton entinen opettaja Arvid Genetz (1848 – 1915), tosin tuolloin jo hyvin sairaana. Lehtori Genetz oli Hämeenlinnan suomalaisessa normaalilyseossa muutaman vuoden Inton äidinkielenkielen opettajana. Tilalla asui myös Arvidin poika Juho Kaarlo Genetz (1880-1964), jonka Into Inha myös tunsi. Kaupat tehtiin 4,5 hehtaarin määräalasta vuodenvaihteessa 1915/1916. Se lohkottiin Ahtialan tilasta. Inhan mukaan se oli ”viehättävä luontokappale” metsineen, kallioineen ja peltotilkkuineen.”
Talvi Lohjan Kivessalmella. Kuva I. K. Inha 1917.
Elokuussa 1916 Into kirjoitti taas veljelleen Väinölle:
”Palstani olen kulkenut pitkittäin ja poikittain joka neliömetrin ja olen yleensä siihen tyytyväinen.”
I.K. Inhalle rakennettiin Jalassaaren tontille kahden huoneen lautarakenteinen mökki, jonka seinissa käytettiin tiivisteenä sammalta ja savea. Kivessalmi niminen talo valmistui loppuvuodesta 1916. Tammikuussa 1917 Intolla oli jo kokemuksia talostaan kirjoittaessan jälleen kuulumisia Väinö-veljeelleen Hämeenkoskelle:
I.K. Inhan talo alkuperäisessä asussaan Lohjan Jalassaaressa, Kivessalmen rannalla. Kuva I. K. Inha 1917.
”Lämpö ei pysy sisällä! Salissa ja kyökissä oleskelen nyt palttoissa ja huopasaapaissa, niin siellä tulee jotenkin toimeen. En ymmärrä minne se lämpö pakenee. Enempää en voi lämmittää kuin olen lämmittänyt.” Aamu Nyström. I.K. Inha. Valokuvaaja, kirjailija, kultturityöntekijä. Minerva 2011
Into Inhan Kivessalmen talo osoittautui heti ensimmäisenä talvena niin kylmäksi, että hän tilasi Helsingistä telttakankaan, jota käytti talven kylmimmän ajan lisäpeittona. Into ymmärsi pian, ettei talossa saa pysymään lämpö sisällä kuin tekemällä siihen ulkolaudoituksen.
Kivessalmen asunnon sijaintikin osoittautui aikaa myöten varsinkin talvella syrjäiseksi, ja Into erakoitui yhä pahemmin. Hänen suhtautumisensa naisiin oli jo aiempien vuosikymmenien epäonnisten kosintojen (aini Bonsdorff, Inari Krohn) tuomien pettymysten myötä muuttunut epäileväksi, jopa vainoharhaiseksi. Sukulaisten kertomusten mukaan posti ja ruokatavarat piti jättää Inhan mökin lähelle tietyn kiven viereen. Intolle kelpasi tarvikkeiden ja postien tuojana välillä vain naapurin nuori tyttö. Joskus hän epäili, että kaivo oli myrkytetty. Tämän vuoksi hän söi välillä vain kananmunia. Yllätysvieraiden tullessa hän saattoi mennä piiloon.
Inha muutti takaisin Helsinkiin, Ratakadulle, vuonna 1925. Kivessalmen kiinteistön osti häneltä Arvid Genetzin toiseksi nuorin poika, lastenlääkäri Niilo Jännes (1890-1974), joka näin sai kesäpaikan lapsuutensa kodin, Ahtialan tunttumasta.
I. K. Inhan rakennuttamaa taloa Lohjan Jalassaarella on remontoitu ja laajennettua uusien omistajien toimesta useamman kerran vuoden 1925 jälkeen. Nykyisten omistajien kertomaman mukaan talon sisätiloissa on Into Inhan ajasta muistona vain keittiö, joka on alkuperäisessä asussa takkaa lukuunottamatta. Kuva Tuomo-Juhani Vuorenmaa 1978.
