Huvilan paikkaa etsimässä Karjalohjalla

”Puujärvi oli juuri semmoinen järvi, jota aina olen halunnut. Parhaiksi laaja, mutkainen, saarekas, rannat puoleksi tuuheata metsää, puoleksi viljelysmaita, melkoisia mäkiä.” Suomen maisemia 4p. s. 229

Valokuvaaja, kirjailija, suomentaja I. K. Inha osti huvilapaikakseen Karjalohjan Heponiemestä Pipolan tilan hevoshaan vuonna 1903, ihastuttuaan Karjalohjan ja erityisesti Puujärven ympäristön maisemiin. Hän rakennutti Heponiemeen pienen mökin, jota on kutsuttu Maisterin tuvaksi tai Maisterin mökiksi. Punainen tupa on edelleen pystyssä Puujärven rannalla ja kunnostettu eräänlaiseksi museoksi.

Kirjassaan Suomen maisemia Inha kertoo Heponiemestä ja sen kauneudesta luvussa ”Huvilan paikka” näin:

”Tänne Puujärven rannoille vihdoin saavuin, monta paikkaa katseltuani. Seutu minua miellytti, sen rannoilta piti saada asuinpalsta, kappale aivan omaa maata. Siellä oli näköaloja kotitarpeiksi, oli vettä rupeamaksi soudella, oli takamaita, joita ei yhdessä rupeamassa ennättäisi kulkeakaan, ja syvempiä luonnonpiirteitä, joita kestäisi kauemmankin aikaa tutkia.

Kauan epäröin monenkin paikan välillä, kunnes vihdoin, moniaana syysiltana soudellessani, äkkiä havahduin erään hiekkarannan puhtautta ja nuoren lehtimetsän kauneutta sen päällä. (…) Kohosin mäen päälle, ja sieltä avautui järvelle näköala niin kaunis, että lumoutuneena jäin sitä katselemaan.

Mutta anastuskuumeeni raukesi nyt epätoivoiseksi. Tätä paikkaa olisi varmaan mahdotonta saada!

”Lähdin kuitenkin taloon, jäin sinne päiväksi, kahdeksi, jäin moneksi viikoksi, ja isäntä suostui kuin suostuikin jopa vastustelematta myymään niemensä metsineen, tammineen päivineen ja määräsi hinnan, johon minä puolestani paikalla suostuin ja maksuehdotkin, ettei sen parempia. Siitä tuli heti kauppa, ja harvoin olen ollut niin tyytyväinen kuin silloin.” I. K. Inha: Suomen maisemia 4.p., s. 238

Inha oli saanut Lohjalla kesällä 1903 kierrellessään majapaikan Pipolasta, jossa majoitettiin kesävieraita. Hän jäi sinne moneksi viikoksi. Noiden viikkojen aikana I.K. Inha hieroi kauppaa maapalasta omalle huvilalle. Kaupanteko eteni hitaasti, eikä se ollut helppoa, sillä Inhalla ei ollut riittävästi rahaa huvilapaikan ostoon.

Lopulta Pipolan isäntä August Helin suostui myymään Inhalle mökkipalstan metsineen 4 000 markalla, ”kauppahintaan johon myös taiteilija oli tyytyväinen.

Kauppaan sisältyi 10,5 hehtaaria Pipolan tilan Heponiemestä ja Hepomäestä. Koska Inhalla ei ollut tarvittavaa kauppasummaa, hän sai sen isännältä lainaksi. Lisäksi Inha osti August Heliniltä kymmenellä markalla vanhan hirsisen ladon. Kaksi naapurin miestä lupasi sadalla markalla rakentaa ladon hirsistä tuvan. Lupasipa Isäntä Helin vielä viedä yhden markan hinnalla hirret ja laudat rakennuspaikalle.

Inhan rakennuttama pieni talo sai nimekseen Maisterintupa tai Maisterinmökki.

Mökki valmistui vuoden 1904 kesällä. Into Inha souti Puujärveä pitkin Heponiemeen ekokuisena yönä eikä järveltä nähnyt mökkiä, vaikka hän uskoi sen jo olevan valmis.

”Myöhään pilvisenä, lauhkeana, aivan tyynenäelokuun yönä palasin takaisin järveä pitkin soutaen. Ihmeellisinä ja salaperäisinä kuvastuivat rannat veteen, maiden piirteet upposivat tummaan hämäryyteen, vuoreni kuvastus venyi pitkälle järven pintaan. Ei vähintäkään viriä, ei pienintäkään ääntä, ei muuta kuin airojen hidas loiske, ja pimeästä kiiluva viiltolaine veneen vieressä. Mutta rannastani ei näkynyt tupaa. Olisihan ainakin valkoisen pärekaton pitänyt näkyä näin pimeässäkin, jos se valmis olisi. Keveä pettymyksn tunne uiskenteli mieleni pinnalla.” Suomen maisemia 4p. s.242

Into kuuli rantaan niemeltä puhetta, ja kohta sinne asteli kaksi miestä, jotka olivat yön viileydessä vielä mökkiä rakentamssa. ”Maisteri tulee tupaansa katsomaan! Kyllä se nyt on kohta valmis, porstua vain on kesken.”

”Kättelimme ja astelimme muutaman askeleen, ja siinä se tosiaan seisoi kallion juurella nuorien puiden vieressä ja vilkutteli pieniä uusia silmiään järvelle. Astuin tupaani ja katselin talon paikat. Ne eivät olleet sen suuremmat kuin että kädellä ulottui melkein joka puolelle seinään tai kattoon. Vilpitön oli mielihyväni, tuntiessani ensi kerran olevani oman katon alla.”